Rakastan kuvallisia menetelmiä, koska olen kokenut niiden syvällisen vaikuttavuuden – en pelkästään asiakkaiden kautta vaan myös omakohtaisesti. Kuvasin jo pienenä lapsena, sain ensimmäisen kamerani 5-vuotiaana. Kuvasin toisia ihmisiä ja muita kohteita läpi lapsuuuden, teini-iän ja varhaisaikuisuuden. Voisin veikata, että elämäni vaiheista on kuvallista dokumentaatiota keskimääräistä enemmän – en vain itse esiinny niissä kuvissa kovin usein. Pidin siitä, että sain tallentaa hetkiä tai yksityiskohtia, niistä syntyi itselleni tunnejälkiä kyseisistä tilanteista. Haaveilin valokuvaajan ammatista, mutten ollut kiinnostunut tekniikasta enkä myöhemmin kuvankäsittelystäkään, tärkeintä oli hetki ja läsnäolo.


Vanhempainvapaalla paljon myöhemmin ollessani, lapsen nukkuessa päiväuniaan, oli yhtäkkiä aikaa tutkia omaa puutarhaa lähemmin eri vuodenaikoina – kameran kanssa. Havainnoin, ihmettelin ja kuvasin, löysin yksityiskohtia ja pieniä osasia, jotka muuten olisivat jääneet isomman kuvan varjoon. Havaitsemani ja kuvaamani pohjalta aloin pohtia ja kyseenalaistaa omia aiempia ajatuksiani – en pelkästään suunnitelmia pihan suurten, vanhojen puiden kaatamisesta ja puutarhan muokkaamisesta uusiksi, mutta myös omasta osallisuudestani asioiden mahdollistamiseen, muuttamiseen tai ylläpitämiseen. Tutustuin kuvien kautta sekä puutarhaani että omiin ajatuksiini, uskomuksiini ja toiveisiini. Kaikki ei ollutkaan niin, kuin olin syystä tai toisesta kuvitellut ja uskonut. Kuvan avulla oli mahdollisuus tavoittaa myös sitä, mitä sanallisesti oli vielä mahdotonta tai vaikeaa ilmaista.


Havainnot lähes räjäyttivät tajuntani. Olinhan suhtautunut luontoon aiemmin ehkä peruskaupunkilaisen tavoin: se oli itsestäänselvästi ”olemassa”; lämpimäksi paahtuneilla merenrantakallioilla oli mukava makoilla kesäisin, istua puistonurmikoilla ja kasvattaa kesäkukkia parvekkeella. Yhtäkkiä alkoi avautua myös ymmärrys puutarhassa asuvan yhteisön jokaisen osallisen tärkeydestä. Laajemmasta asiasta oli löytynyt ne kaikki pienet osasetkin. Kukin eliö ei ollutkaan enää erillinen osa puutarhaani, vaan tärkeä yhteisön jäsen. Jokaisella oli oma tehtävänsä, jotta yhteisö olisi toimintakykyinen. Asiat alkoivat loksahdella kohdilleen ja jotain, siinä hetkessä vielä hyvin harsomaista alkoi hahmottua ajatuksissani oman tulevaisuuden suhteen.


Muutamia vuosia myöhemmin, opiskellessani ratkaisukeskeistä valmennusta sekä Voimauttava valokuva -menetelmää, jatkoin havainnointia kamera ystävänäni. Nyt pääsin suuntaamaan katseen erilaisia metodeja käyttäen vielä enemmän omaan sisimpääni sekä hyödyntämään aiempia oivalluksiani osana omaa ammatillista kehitystäni. Tänä päivänä voisin sanoa, että Voimauttava valokuva -menetelmä muutti elämäni ja tapani katsoa itseäni sekä toisia. Ratkaisukeskeisen valmentajan opinnot johdattivat oman syvän itsetuntemusprosessin kautta näkemään sisäisen maailman tutkimisen porttina mahdollisuuksien pelikentälle astumiseen. Kun nämä yhdistetään erityisesti pienryhmätyöskentelyssä, saadaan aikaan muutosta sekä yksilössä että yhteisössä.


Nämä oivallukset, havainnot ja ajatukset ovat olleet siivittämässä minua tämän työn pariin. Pienryhmätyöskentely on erityisen lähellä sydäntäni. Olen kokenut sen olevan erityisen hedelmällistä, sillä toisten ihmisten aito, läsnäoleva kuunteleminen ja itse kuulluksi ja nähdyksi tuleminen lisäävät ymmärrystä sekä syvästä keskinäisestä arvostuksesta rakentuvaa ihmisten välistä yhteyttä.

Mielikuvani -pienryhmässä on kyse arvostavasta kohtaamisesta, lempeästä ja hyväksyvästä katseesta ja vastavuoroisuudesta. Nähdyksi tuleminen on jokaisen osallistujan itse määriteltävissä – miten ja millä tavalla. Itsereflektointi auttaa ymmärtämään, miten omat kokemukset vaikuttavat tuleviin päätöksiin ja toimintaan ja miten oma toiminta on osa kokonaisuutta. Uteliaisuus ja ihmettely avaavat uusia näkökulmia omaan elämään. Yhteisreflektointi ja peilaus pienryhmässä mahdollistavat omien ajatusten tarkastelun osana maailmaa. Kuvan käyttö ryhmän työvälineenä taas antaa mahdollisuuden sellaistenkin asioiden esille ja näkyväksi tuomiseen, mille ei vielä ole ehkä sanoja.

Ratkaisukeskeisessä yksilövalmennuksessa asetat itse tavoitteesi, valmentajana minun tehtäväni on auttaa sinua oivaltamaan sen, mikä on tärkeintä ja löytämään ratkaisut itse. Supervoimani on läsnäoleva kuunteleminen. Yksilövalmennuksessa keskitytään sinulle tärkeisiin aiheisiin ja tavoitteisiin. Et ehkä edes tiedä vielä, mitä haluaisit tai mitä elämältä toivoisit – tutkitaan yhdessä!

Räätälöityjä kokonaisuuksia rakennan kaiken osaamiseni ympärille (koulutustaustani löydät alempaa tällä samalla sivulla) ja hyvät verkostoni mahdollistavat vieläkin laajemmat kokonaisuudet.

Koulutustaustani

Lisäksi avoimen yliopiston opintoja psykologiasta, sosiaalipsykologiasta, henkilöstöjohtamisesta, yrittäjyydestä sekä markkinoinnista. Olen toiminut myös mentorina Suomen Mentorit ry:ssä ja Mothers in Business ry:ssä sekä hallitustehtävissä eri yhdistyksissä.